Kun kirjoittaa äidistä, niin kirjoittaa vääjäämättä myös itsestään. On myös sanottu, että kirjailija kirjoittaa aina itsestään ja lukija lukee aina kirjaa - itsestään.
OSSOO SE OLLA NIINNII
Hiemän äeti hätkähti kun epäilin
että veljeksillä on eri isä.
Veljeni isä on se Heikki joka osasi käsillään
Hiemän äeti hätkähti kun epäilin
että veljeksillä on eri isä.
Veljeni isä on se Heikki joka osasi käsillään
ja päällään, tuhannen homman osaaja,
ammattimies.
Minun isäni on sama mies, Heikki,
joka näytteli, kirjoitti, vaali
äetinsä kieltä ja
käyttäytyi joka suhteessa
rakastettavan hulttion lailla.
- Ossoo se olla niinnii, äeti sanoi
ja virnisti.
Yksinkertainen runo, vekkulikin.
Kyllähän tätä lukee itsensä kautta ja alkaa miettiä, mitä omat vanhemmat merkitsevät itselle ja sisaruksille.
Juicen kirjassa on runoja laidasta laitaan: äidistä, kuolemasta, jota suvussa koettiin paljon, politiikasta, rakkaudesta, omasta sopeutumattomuudesta.
On myös filosofista pohdintaa, kuten seuraavassa, joka on 2. säkeistö runosta YKSITYISKOHTIA HISTORIALLISESSA PERSPEKTIIVISSÄ.
Me elämme kolmea aikaa
Yksi on pitkä:
olemme hetkiä historiassa
otamme osaa pitkään viestiin.
Toinen on lyhyt:
selaamme lehdet
kuuntelemme uutisia.
Kolmas aika olemme itse:
kaikki tapahtuu toisille,
toisaalla.
Tämä hetki historiassa, 9. toukokuuta 2023. Mitä se kertoo?
- Venäjällä on voitonpäivä, mutta ei syytä juhlaan. Perinteiset kansalaismarssit, joissa ihmiset ovat kantaneet toisessa maailmansodassa kaatuneiden sukulaistensa kuvia on peruttu, ilmeisesti mielenosoitusten pelossa. Ne ovat aina ennen olleet tärkeä osa virallista juhlaa. Laimea juhla olisi todella muuttanut luonnettaan, jos sinne olisi tuotu Ukrainassa kuolleiden kuvia.
- Meillä on Eurooppa-päivä ilman mitään juhlaa. Suomen lippu liehuu saloissa, mutta miksi ei vieressä EU:n lippua? Monissa EU-maissa on tapana pitää molempia lippuja esillä yleensäkin enemmän.
Minun isäni on sama mies, Heikki,
joka näytteli, kirjoitti, vaali
äetinsä kieltä ja
käyttäytyi joka suhteessa
rakastettavan hulttion lailla.
- Ossoo se olla niinnii, äeti sanoi
ja virnisti.
Yksinkertainen runo, vekkulikin.
Kyllähän tätä lukee itsensä kautta ja alkaa miettiä, mitä omat vanhemmat merkitsevät itselle ja sisaruksille.
Juicen kirjassa on runoja laidasta laitaan: äidistä, kuolemasta, jota suvussa koettiin paljon, politiikasta, rakkaudesta, omasta sopeutumattomuudesta.
On myös filosofista pohdintaa, kuten seuraavassa, joka on 2. säkeistö runosta YKSITYISKOHTIA HISTORIALLISESSA PERSPEKTIIVISSÄ.
Me elämme kolmea aikaa
Yksi on pitkä:
olemme hetkiä historiassa
otamme osaa pitkään viestiin.
Toinen on lyhyt:
selaamme lehdet
kuuntelemme uutisia.
Kolmas aika olemme itse:
kaikki tapahtuu toisille,
toisaalla.
Tämä hetki historiassa, 9. toukokuuta 2023. Mitä se kertoo?
- Venäjällä on voitonpäivä, mutta ei syytä juhlaan. Perinteiset kansalaismarssit, joissa ihmiset ovat kantaneet toisessa maailmansodassa kaatuneiden sukulaistensa kuvia on peruttu, ilmeisesti mielenosoitusten pelossa. Ne ovat aina ennen olleet tärkeä osa virallista juhlaa. Laimea juhla olisi todella muuttanut luonnettaan, jos sinne olisi tuotu Ukrainassa kuolleiden kuvia.
- Meillä on Eurooppa-päivä ilman mitään juhlaa. Suomen lippu liehuu saloissa, mutta miksi ei vieressä EU:n lippua? Monissa EU-maissa on tapana pitää molempia lippuja esillä yleensäkin enemmän.
Joka tapauksessa hyvää Eurooppa-päivää!
Ja onhan se äitienpäiväkin jo muutaman päivän päästä.
Ja onhan se äitienpäiväkin jo muutaman päivän päästä.
Äeti on julkaistu 1994. Se pääsee Sadan vuoden lukuhaasteeseen edustamaan 90-lukua.