Meille syntyi pojantytär toissapäivänä. Minulla on onnellinen ja haikea olo. Pikkuisella on isot silmät, joita hän ei vielä päivän vanhana sairaalasssa käydessämme pystynyt pitämään kokonaan auki. Meidän maailmamme kirkkaus häikäisee häntä. Hän totuttelee tänne, viileään ilmaan ihollaan ja outoihin ääniin. Syöminen ja ruuansulatus on opeteltava. Äidin ja isän puhe on sentään tuttua ja rauhoittavaa, ja sylissä lämpimässä on hyvä olla.
Eräs runo alkoi pyöriä mielessäni. Tässä se on: Uuno Kailas, Lapsen kehto.
Lapsen kehto - valtakunta suurin:
siinä nukkuu pieni äärettömyys.
Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.
Väkevä on lapsi, lapsen käsi.
Hän on kerran punnitseva meidät.
Lapsi leikkii huolettomin käsin,
nimillämme unohduksen leikin.
 |
| Vaarin sylissä |
Never forget who you are
Little star
Shining brighter than all the stars in the sky
Never forget how to dream
Butterfly
Never forget where you come from
From Love
(Madonnan laulusta Little Star)